Vihapuhetta Pokémoneista

Pokesipuli

Muistatko vielä nuoruutesi päiviltä television Pokémonrallatuksen ja pienet, oudonnäköiset pikkuhirviöt? Ne ovat nyt palanneet, mutta moderniin tapaan pikkuörkkejä jahdataan mobiilikapulan ruudulla. Pokémon Go on päivän kuumin peli, mutta valitettavasti alkuhuuman jälkeen Pokejahti saattaa osoittautua sudeksi.

Realimaailmaan sijoittuva, paikkatietoa hyväkseen käyttävä peli ei ole uusi idea, pokéjahtia ovat edeltäneet mm. saman firman, Niantic Labsin kehittämä Ingress ja jo vuonna 2011 suomalaisen Grey Arean julkaisema Shadow Cities. Ilmiönä peli on kuitenkin vertaansa vailla: jo ennen virallista Suomen julkaisuaan peliä oli ladattu kotimaan kamaralla epävirallisia reittejä pitkin niin paljon, että kaduilla oli vaikea olla törmäämättä kännykät tanassa vaeltavaan nuoreen, ja vähän vanhempaankin väkeen.

Pokémon Go:ta kokemattomille selitettäköön, että pelin karkea idea on kulkea ulkona ja etsiä Pokémoneja. Omaa liikkumistaan voi seurata puhelimen ruudulle piirtyvästä kartasta, jonne pikkuhirviötkin piirtyvät kunhan päätyy sellaisen lähelle. Pokémonit kerätään omaan varastoon viskaamalla niitä Poképallolla – käytännössä sormella tönäistään pallo pokemonia kohti ja jos motoriikka on kunnossa kopsahtaa pallo örrin otsaan ja vangitsee vihulaisen sisäänsä. Kerätyillä Pokémoneilla voi sitten taistella muita pelaajia vastaan realimaailman kiintopisteisiin sijoitetuilla areenoilla.

Suosiostaan huolimatta, kun Pokémon Go:n purkaa komponentteihinsa ei kyse loppupeleissä ole kummoisesta kokonaisuudesta. Suurin osa ajasta menee Pokémoneja etsiessä ja pallon viskominen sormella ei alkuinnostuksen jälkeen inspiroi. Lisäksi pelin koodaus on aika surkea räpellystä, sillä parhaimmillaan se jämähtelee parin minuutin välein ja jos pikkuörrejä ei lyhyen vaelluksen jälkeen ala löytyä niin uudelleenkäynnistys auttaa usein asiaan.

Vaikuttavinta pelissä oli sen sisältämä paikkatietodata. Areenat ja Pokéstopit (ilmaista rojua sisältävät "poijut") on sijoitettu mielenkiintoisiin kohteisiin. Jokaisella Pokéstopilla on kohteen kuva, nimi ja lyhyt kuvaus – oli se sitten Töölön tulli tai Veikkolan K-kaupan edessä oleva leppäkerttukeinu. Tästä datasta on kiittäminen pokejahtia edeltänyttä Ingress -peliä, jonka käyttäjät ovat datan Nianticille keränneet. Käytännössä vastaavaa tietopankkia olisi ollut lähes mahdotonta kasata ilman Ingressin aktiivisia käyttäjiä.

Yrittäjät ovat jo alkaneet huomata pelin liiketoimintaedut: Pokéstoppi oman kahvilan edessä houkuttaa paikalle sankoin joukoin pelaajia ja ehkä jokusen niistä saa konvertoitua asiakkaaksikin. Voisin veikata, että jossain vaiheessa yrittäjä voi ostaa Nianticilta näkyvyyttä sopivasti sijoitettujen pokeparatiisien muodossa. Ilmeisesti Japanissa McDonalds-ketju on jo partneroitunut Nianticin kanssa saadakseen Pokéstoppeja pikaruokaloidensa kylkeen.

Vaikka pokehuuma katoaisikin parin kuukauden sisällä, ovat paikkatietopelit toivottavasti tulleet jäädäkseen. Parin vuoden takaisessa Paikkatietomarkkinoiden esityksessäni "Paikkatiedon monet kasvot - palvelut ja alustat tänään ja huomenna" peräänkuulutin geodatan innovatiivista käyttöä. Pokémon Go tekee juuri sitä, irroittaa paikkatiedon tylsästä karttakontekstista ja luo uudenlaisen pelikokemuksen. Sääli vain ettei se ole parempi.